oivoi!

Arvasin, että tässä taas käy näin!
Alkuinnostuksen jälkeen koko kirjoitushomma unohtui -tyypillistä. No, ei voi mitään. Kokeillaan uudelleen.
Paljon on muuttunut viime kesästä. Todella paljon, itseasiassa!
Olen muuttanut (löytänyt KODIN) ja olen yrittänyt olla kunnollinen ihminen ja tehdä edes jotain työtä muistuttavaa (IHME).
Ehkä kuitenkin nuo kaksi asiaa ovat päälimmäisenä ja sisällyttävät kaiken muun :)
Ensimmäistä kertaa jaan arkeni täysin toisen ihmisen kanssa. Alun pelon jälkeen kaikki on kuitenkin sujunut suht. vaivattomasti, vaikkakin oman äkäilyn määrä onkin huimasti lisääntynyt :P (väärä hymiö tosin; asiassa ei ole mitään hauskaa :D)

Olen taas käynyt viikoittain psykologin juttusilla. Se on periaatteessa oikein hyvä asia. Huonompaa on se, että todettiin masennuksen olevan yhä hyvissä voimissa. Jo se on sitkeä tapaus!! Lääkehoitoa taas yrittävät, mutta kun jotenkin olen edelleen sitä vastaan. Ehkä syynä voi olla jopa pienimuotoinen pelko "paranemisesta". Olen aina ollut tällainen, joten miten pystyn suhtautumaan "mutkattomampaan" elämään? Kroonistumisen vaarakin on jo erittäin suuri, mutta onkohan sekään sitten huono vaihtoehto..

Itseinhoni on myöskin ollut hyvissä voimissa viimeaikoina. En vielä täysin käsitä, mistä se aina putkahtaa, mutta hyvinpä vaan silti niin tekee! Tuntuu, että joka kerta ilmestyessään se on vahvempi..Eli siis minä huonompi ;) Itseinho on turhauttava kumppani. Se ajaa aina yhtä ikävään oravanpyörään tai noidankehään. Oma huonous -> turhautuminen -> muiden vikoihin takertuminen -> turhautuminen -> ärtyneisyys -> huonommuuden tunteet -> turhautuneisuus... Kuten kaikki tietävät; äkäilyllä ei yleensä ole kovinkaan positiivisia seurauksia, joten siitäkin luonnollisesti seuraa lisää äkäilyä..Alkaapa jo itseänikin naurattamaan touhujeni typeryys, mutta minkäs teet.. :D

Positiivisiin asioihin..
Olen tainnut löytää pienen pilkahduksen tulevaisuudesta. Ehkä sellainen sittenkin on olemassa. Olen pikkuhiljaa löytämässä itseäni kiinnostavan alan, tai edes jotain pientä suuntaa sille. Olen jopa alkanut miettiä opiskelua, tosin oppisopimusmuodossa :) mutta kuitenkin! Saapi nähdä kuinka suunnitelmani käy..

Huhhuh..
Ehkäpä yritän jatkaa tarinointiani piakkoin!